Karitsasalaatti & säilötty sitruuna

Tämä oli ruokaisa salaatti, jälleen kerran Gill Mellerin kirjasta Gather. Tein tämän meidän juhlapäivämme kunniaksi lokakuun alkupuolella. Reseptissä tämä on tehty lampaan fileestä, mutta sellaista en saanut käsiini ja käytin siihen kotimaista karitsan sisäfileetä. Sisäfileen paistossa saa olla tarkkana, ettei se kypsy liikaa.

1 pieni kukkakaali
6 rkl neitsytoliiviöljyä
½ sitruunan mehu
2 tl jeeran (juustokuminan) siemeniä paahdettuina
2-3 mintun oksaa
1 rkl kurpitsan siemeniä
2-3 tl auringonkukan siemeniä
1 iso tai 2 pientä keltasipulia
250 g karitsan sisäfilettä
1 litistetty valkosipulin kynsi
1 säilötyn sitruunan kuori ohuina suikaleina
1 rkl juoksevaa hunajaa
1,5 tl savupaprikajauhetta
6-8 fenkolin lehtiä koristeeksi (käytin mintun lehtiä, kun ei fenkolia ollut)
suolaa ja mustapippuria myllystä

Paahda jeeran (juustokuminan) siemeniä kuivalla pannulla hetken aikaa ja jätä odottamaan.

Poista kukkakaalin vihreät lehdet, kova keskiosa ja jaa kukkakaali isohkoihin kukintoihin. Leikkaa kukinnot ohuiksi viipaleiksi ja laita isoon kulhoon. Valuta päälle 2 rkl oliiviöljyä ja sitruunan mehu. Ripottele jeeran siemenet ja mintun lehdet joukkoon, mausta suolalla sekä pippurilla. Sekoita käsin ja jätä maustumaan.

Laita paistinpannulle loraus oliiviöljyä ja kuumenna keskilämpöiseksi. Lisää kurpitsan ja auringonkukan siemenet ja hieman suolaa. Paahda siemeniä muutama minuutti, poista ne sitten pannulta ja jätä odottamaan. Laita pannu takaisin liedelle, lisää 2 rkl oliiviöljyä, kuumenna öljy ja lisää ohueksi viipaloitu sipuli. Paista välillä sekoitellen noin 10 minuuttia, kunnes sipuli rapeutuu reunoilta. Poista sipulit pannulta ja laita pannu takaisin liedelle, lisää lämpötilaa. Laita karitsanfileet pannulle kera litistetyn valkosipulin kynnen. Kääntele fileitä, jotta ne saavat väriä joka puolelta. Lihan täytyy olla punertavaa sisältä. Paistoaika on vain muutama minuutti. Nosta fileet lepäämään noin 5 minuutiksi folion alle. 

Levitä kukkakaali isolle tarjoiluastialle. Leikkaa karitsanfileet noin sentin siivuiksi ja asettele se kukkakaalin päälle. Ripottele päälle sipuliviipaleet, paahdetut siemenet ja ohuiksi suikaleiksi leikattu säilötty sitruuna. Tarjoile hyvän leivän kera.

Säilötty sitruuna on yksi lempimausteistani nykyisin. Se on yksi Lähi-idän keittiön välttämättömyyksiä ja se sopii erinomaisesti lampaan kera. Kuten kalankin. En ole löytänyt sitä kaupasta, joten päätin tehdä sitä itse. Se on ihan helppoa.

Tarvitset 6-8 luomusitruunaa ja hienoa merisuolaa. Pese huolella noin puolen litran vetoinen lasipurkki, johon sinulla on tiivis kansi. Pese sitruunat ja kuivaa ne taputellen. Leikkaa sitruunoiden päistä noin sentin verran pois ja leikkaa ne yksitellen pitkittäin neljään osaan niin, että ne jäävät kiinni toisesta päästä. Ripottele pari ruokalusikallista suolaa purkin pohjalle ja ripottele suolaa myös sitruunan sisään. Paine sitruuna purkin pohjalle niin, että se hieman aukeaa. Jatka näin kunnes purkki on täynnä. Lopuksi vielä päälle suolaa. Purista tarvitessa sitruunamehua päälle, että kaikki peittyy liemeen. Sulje purkki ja ravistele sitä, että liemi menee jokaiseen väliin. Jätä viikoksi työpöydälle valoon. Sen jälkeen laita purkki jääkaappiin. Kun kuoret ovat muuttuneet läpikuultaviksi, ne ovat valmiit. Tähän menee muutama viikko. Säilyy jääkaapissa noin puoli vuotta.

Säilötyn sitruunan kuorta käytetään yleisemmin, mutta voit käyttää hedelmälihan esim. lammas- tai kalapadan maustamiseen.

Kahden sipulin tomaattinen nakkikeitto

Tämä keitto on pysynyt ruokalistalla vuodesta toiseen. Se löytyi muistaakseni Kodin kuvalehdestä joskus 80-luvun loppupuolella. Työpaikalle, asiakkaiden odotushuoneeseen tuli aikoinaan tuo lehti ja lainasin sen viikonlopuksi kotilukemisiksi. Olen vähän vuosien mittaan muuttanut reseptiä, mutta kuten saattaa arvata se on maistunut kun kaikki nämä vuodet sitä olen kokannut. Se on maukas keitto näin kylmillä keleillä nautittavaksi. Meillä syödään muitakin kuin brittireseptien mukaan tehtyä ruokaa. 

1 pkt pekonia (140 g tai sinnepäin)

2 sipulia

3 valkosipulin kynttä

4 porkkanaa

1 pieni purkki (70 g) tomaattipyrettä

1 litra lihalientä 

30 spagettia katkottuna

300 g nakkeja

basilikaa, oreganoa

Suikaloi pekoni ja laita ne paksupohjaiseen kattilaan. Anna paistua hetken, kunnes rasvaa irtoaa. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet. Lisää ne kattilaan pekonin joukkoon. Anna kuullottua hetken aikaa. Lisää lihaliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori ja viipaloi porkkanat, lisää ne kattilaan. Lisää tomaattipyree. Anna kiehua 5-10 minuuttia, lisää katkotut spagetit ja jatka kypsentämistä noin 10 minuuttia. Lisää ohuiksi viipaloidut nakit ja mausta yrteillä. Kuumenna kiehuvaksi, anna kiehua pari minuuttia. Tarjoile hyvän leivän kera. 

Ps. piti vielä mainita, että huomasin ettei kannata käyttää purppuraporkkanoita keittoon. Ainakaan, jos siihen ei kuulu tomaattia. Keitto ehti muuttua violetiksi ennen kuin laitoin tomaattipyreen joukkoon. Minulla ei vaan ollut kotona muita porkkanoita kuin viimeiset itsekasvattamani purppuraporkkanat. 

Mausteinen maksapatee

Jätin kesällä ennakkotilauksen River Cottage A to Z -kirjasta ja sain sen lokakuun alussa pitkän odottelun jälkeen. Kyseessä on mahtava hakuteos, kirja painaa yli 2,6 kiloa! Se ei ole mikään yöpöydällä pidettävä iltalukemisto, tämä kirja tulee luettua pöydän ääressä. Kirjan tekijöitä ovat Hugh Fearnley-Whittingstallin lisäksi hänen tiimistään Gill Meller, Steven Lamb, Pam Corbin, Nikki Duffy, Mark Diacono, Tim Maddams, Nick Fisher ja John Wright. Valmistusaineet on käyty läpi aakkosissa, jokaisesta on kirjoitettu tarina ja siihen löytyy resepti. 

Tämä Steven Lambin resepti osui ensimmäisten joukossa silmiini, johtunee syksyn kylmenevistä säistä. Me syömme sisäelimiä. Herkkujani ovat erityisesti maksa, munuaiset ja kieli. Muitakin sisäelimiä syödään, kun saadaan niitä sellaisesta eläimestä jonka tausta tunnetaan. Metsästäjää ei suvussa ole, mutta satunnaisesti saamme myös riistaherkkuja ystäväpiiristä.

Halusin tehdä tämän maksapateen kokeeksi, josko siitä olisi joulun herkkupaketteihin. Kyllä siitä on. Muokkasin hieman reseptiä hieman saatavilla olevien aineiden mukaan. 

Voitele noin litran vetoinen leipävuoka tai terriini. Jätä odottamaan. 

400 g tuoretta maksaa 
400 g rasvaista possunkylkeä
100 g savukylkeä 
1 sipuli pieneksi hakattuna
4 valkosipulin kynttä raastettuna
100 g korppujauhoja
1 rkl hakattua rosmariinia
1 rkl hakattua timjamia
80 ml kuivaa madeiraa 
1 muna
3 tl fenkolin siemeniä paahdettuna ja jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä paahdettuna ja jauhettuna
ripaus chipotlechiliä
1 rkl savupaprikaa 
1 tl suolaa
mustapippuria

Poista maksasta kalvot ja poista mahdolliset suonet. Leikkaa maksa isoiksi suikaleiksi. Leikkaa possunkylki ja savukylki palasiksi. Jos sinulla on lihamylly, käytä sitä ja suurinta reikälevyä. Näin saat karkeamman pateen. Toki voit käyttää lihamyllyn pienempää terää halutessasi sileämpää pateeta. Monitoimikone sopii myös massan hienontamiseen. Älä kuitenkaan tee siitä tahnaa.

Paahda fenkolin ja korianterin siemenet kuivalla pannulla ja hienonna ne morttelissa. 

Lisää hienonnettu sipuli, raastetut valkosipulin kynnet, korppujauhot, alkoholi, muna ja mausteet maksa-possumassaan ja sekoita tasaiseksi. Tee pieni koepihvi, paista se pannulla ja lisää mausteita tarvitessa. Kun olet makuun tyytyväinen, kaada massa voideltuun vuokaan, tasoita pinta ja peitä vuoka leivinpaperilla sekä foliolla. Laita vuoka hieman suurempaan uunivuokaan, johon kaadat kuumaa vettä noin puoleen väliin pateevuoan korkeudesta. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Pateen tulee olla painettaessa kiinteää ja irti hieman reunoista. 

Aseta päälle paino jäähtymisen ajaksi. Anna jäähtyä täysin ennenkuin poistat painon. Tarjoile hyvän leivän, keitettyjen munien ja suolakurkkujen kera. Hyvää!

Voissa paahdetut ohrahiutaleet ja purjoa

Hankin kaksi uutta keittokirjaa tänä syksynä, tai oikeastaan tilasin ne jo kesällä. Tämä resepti löytyy Gill Mellerin esikoiskirjasta Gather. Kirja on aivan ihana, se tuo rauhaisan tunteen jo kantta katsomalla ja kirjan käteen ottamalla. Minulla oli ilo olla Gill Mellerin ohjauksessa yksi päivä elokuussa River Cottagen kurssilla. 

Tämä helppo ja herkullinen lämmin kasvisateria syntyy nopeasti, noin puolessa tunnissa. Annoksesta riittää ateriaksi kahdelle tai lisäkkeeksi neljälle.

2 tl Dijon-sinappia
1 tl juoksevaa hunajaa
2 rkl neitsytoliiviöljyä
50 g voita
50 g ohrahiutaleita
1 pieni valkosipulin kynsi
2 isoa purjoa (näin myöhään syksyllä, alkusyksystä 4 pientä)
5-6 timjamin oksaa
1 laakerinlehti
suolaa ja pippuria

Tee ensin kastike: mittaa sinappi, hunaja ja öljy pieneen kulhoon ja sekoita. Jätä odottamaan.

Kuumenna 25 g voita pannulla kuplivaksi, lisää ohrahiutaleet ja litistetty valkosipulin kynsi  ja paahda niitä reilut viisi minuuttia, koko ajan sekoitellen, kunnes kullankeltaisia. Laita lautaselle talouspaperi ja kumoa hiutaleet siihen. Jätä odottamaan.

Leikkaa purjoista suurin osa vihreintä osaa pois, siitä voit keittää kasvislientä. Leikkaa vaalea osa vinottain reilun sentin siivuiksi. Huuhdo hyvin ja valuta siivilässä. Kumoa purjoviipaleet paistinpannulle. Lisää mukaan 25 g voita, puoli lasillista vettä, timjamin oksat, laakerinlehti. Mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Laita paistinpannun päälle kansi ja anna hiljakseen poreilla noin 8 minuuttia, kunnes purjo on pehmentynyt. Kaada siivilään valumaan ja kumoa lämpimälle tarjoiluastialle. Ripottele päälle ohrahiutaleet ja lisää kastike. Tarjoile heti. Hyvää leipää tarjolle, muuta ei tarvita. Me söimme tätä possun lisäkkeenä, maistuu varmasti myös kalan tai kanan kera.

Voissa paahdetut ohrahiutaleet olivat maukkaita ja rapeita, antoivat hampaille töitä pehmeän purjon rinnalla. 

Miksi tämä blogi?

Ensimmäinen blogini on Hugh's three good things by Ulla - Hugh'n 3 hyvää Ullan tapaan. Aloitin sen reilu neljä vuotta sitten saadessani ennakkotilatun Hugh Fearnley-Whittingstallin kirjan Three Good Things. Päätin kirjoittaa blogin sekä suomeksi että englanniksi, sainhan tavan ylläpitää kielitaitoa myös niin. Kirja ei ole tullut vieläkään läpikokatuksi, mutta olen päättänyt sen kirjoittamalla reissustani River Cottagen kokkauskurssille. Sinne ei siis enää tule uusia tekstejä. 

Seuraavaksi päätin kirjoittaa blogia myös leipomisistani, Ullan leipomuksia. Sitä olen nyt kirjoittanyt myös noin neljä vuotta. Tulen jatkamaan tätä blogia kirjoittaen sinne niistä leipomuksistani myös tulevaisuudessa. Satunnaisesti kirjoitan myös Lahden Ruokaosuuskunnan blogiin, reseptejä sinnekin. Kirjoitin myös hyvin lyhyeksi jääneeseen Finn-Guild British Food in Finland -blogiin, seitsemän julkaisua vuosina 2014-15.

Koska olen parantumaton keittokirjojen keräilijä ja lisäksi satunnainen ruokalehtien tilaaja, löytyy reseptejä "vaikka muille jakaa". 

Keittokirjat ovat minulle tärkeitä. Vaikka netti tarjoaa reseptejä nopeasti hakukoneilla, kirjan aukaisemista se ei voita. Olen vanhanaikainen, tabletti ei voi olla työpöydällä auki kuten kirja. Siis minun mielestäni. Luen keittokirjoja ihan lukemalla, jo reseptejä lukemalla voi herkutella, maistaa maun kielellään. Myös mieheni, joka ei kokkaa, lukee niitä.

Kokkaan arkioloissa kahdelle, silloin tällöin porukalla ystävien kanssa ja harvemmin isolle porukalle kun suku tai ystäväpiiri juhlii. Eniten nautin siitä, että ehtii ja saa paneutua uusiin resepteihin ja suunnitella ateriakokonaisuuksia. Arkiruoka on kahden hengen huusholissa välillä "pakkopullaa", mutta onneksi kirjoista löytyy uusia nopeita ratkaisuja.

Olisiko tässä jo syytä uuteen blogiin? Katsotaan kuinka tämä blogi alkaa sujua. No recipes in English. Sorry about that, my English speaking friends.